Tänään kuvasin kirjahyllyni rakkaimmat naiset. Miehethän ovat olleet käsittelyssä aikaisemmin.
 
Barbara Vine eli Ruth Rendell kirjoittaa koukuttavia psykologisia jännäreitä. Toisin kuin Rendellinä kirjoittaessaan, Vinen kirjoissa ei välttämättä tapahdu rikosta, ei ainakaan perinteistä murhaa, mutta yllin kyllin kaikkea muuta pahaa ja toisinaan satunnaisia hengenlähtöjäkin.
Pidän myös Ruth Rendellin dekkareista, mutta tähän katselmukseen valitsin hänen Vinena kirjoittamansa kirjat. Jostain syystä teoksia ei ole suomennettu Barbara Vinen nimellä, vaan tekijä on Ruth Rendell.
 
Kerstin Thorvall on ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja, joka aikanaan, julkaistuaan Ehdottomasti kielletty-kirjansa, sai minut kiinnostumaan hänestä. Hänellä on omintakeinen tyyli kuvata naisen maailmaa, kertoa kotiäideistä, jotka vaan katoavat halujensa perään tai naisista, jotka matkustavat yksin etsimässä itseään.
 
Anne Tylerin kirjat kärsivät suomentamisesta. Pari hänen kirjaansa olen lukenut suomeksi, mutta mielestäni Tylerin verbaliikka, ironia ja musta huumori eivät välity samalla tavalla suomennoksesta kuin alkuperäistekstistä. Tyler kirjoittaa näennäisesti tavallisista ihmisistä, asettaa henkilönsä suurennuslasin alle, ja näin tavallisesta kuoriutuu jotain todella tavatonta. Ihmisten eriskummallisuudet, tavat ja tottumukset ruoditaan Tylerin riemullisessa käsittelyssä, ja Tyleria lukiessa tajuaa sen, että jokainen meistä on todellakin aika outo.
Kunhan vaan katsotaan oikeasta näkökulmasta.
 
Sylvia Plathin Bell Jar iski aikanaan jonnekin pallean alle, enkä kirjan luettuani ollut pitkään aikaan oma itseni. Olenko vieläkään, siitäkään en ole varma, mutta Lasikellon jälkeen tartuin Plathin runoihin ja tunsin löytäneeni kadonneen puoliskoni.