Vietin muutaman päivän läntisessä naapurissa. Tukholmaan lähtemiseen oli hyvä syy: Patti Smith esiintyi Tukholman jazzfestivaaleilla Skeppsholmenilla. Pattihan ei nyt ole ihan jazzia, onneksi  lämppärinä toimineet proget menettelivät kohtalaisesti, koska baarit olivat auki.

 

Yleisöä oli juuri sopivasti eli ei liikaa, ilta lämmin ja meno mahtavaa. Puolentoista tunnin setti sisälsi mm. hitit Kimberly, Because the night, Gloria, People have the power sekä lukuisan joukon hypnoottisia runoja.

 

Tukholmaan oli juuri tullut ensi-iltaan Patti Smithistä kertova dokumentti Dream of life, jota on kuvattu yhdentoista vuoden ajan. Se piti tietenkin käydä katsomassa. Dokkari meinasi lipsua taiteen puolelle, mutta kun viritti itsensä oikealle taajuudelle, ei kultturellinen tatsi haitannut. Pidin elokuvan visuaalisesta ilmeestä: mustavalkoista ja rosoista. Filmissä Sam Shepard jammaili Pattin kanssa, sitä olisi voinut kuunnella enemmänkin.

 

Alla olevassa kuvakoosteessa muutakin Tukholman tunnelmaa.