255760.jpg


Mummi kertoi, että vaari oli tuonut taulun Kiinasta kauan, kauan sitten. Vaari oli kietonut taulun perunasäkkiin, ettei se menisi rikki, laittanut säkin laivan ruumaan ja taulu oli pysynyt ihan ehjänä, vaikka Kiinan merellä oli myrskynnyt kivitalon kokoisia aaltoja ja laiva oli keikkunut kerran ympärikin. Sitten kun vaari oli tullut kotiin mummin luo, vaari oli ottanut vasaran ja iskenyt naulan seinään ja laittanut taulun sohvan yläpuolelle.
Kiinassa taivas oli kultaa ja ruoho vihreämpää kuin missään muualla, eikä Kiinan merta suurempaa merta ollut olemassa. Niin vaari oli kertonut mummille ja mummi kertoi sen minulle, kun istuin pöydässä, söin pullaa ja join maitoa ja katsoin taulua.
Sinä saat sen taulun, kun tulet isoksi, mummi lupasi.
Höpö-höpö, äiti sanoi ja vei kahvikupin tiskiin. Se äijä ei Kiinaa ole nähnytkään, eikä ollut merillä. Joltain ryyppyreissulta taulu on tänne tullut, voitettu sökössä.
Mummi hymyili ja iski minulle silmää. Me tiesimme paremmin.