Herättyäni tänä aamuna siis kirjallisessa mielentilassa, halusin heti ensimmäiseksi, aika pian aamukahvin jälkeen, kuvata kirjahyllyni rakkaimmat miehet. Tungoksen välttämiseksi rajasin dekkarit ulos tästä kuvauksesta.  

Joni Skiftesvik on kirjailija, jonka tarinan kertomiskyky viehättää minua kovasti. Pidän hänen lauseistaan, ei turhaa kikkailua. Ihme kyllä, Skiftesvik ei ole koskaan saanut Finlandia-palkintoa.
 
Graham Greenen tuotanto on monipuolista, hän kirjoitti hyytävien poliittisten trillereiden lisäksi romaaneja, joissa käsitteli herkullisella tavalla yhteiskunnallisia ja moraalisia ongelmia. Pahuus ja syyllisyydentunne ovat toistuvia teemoja Greenen kirjoissa. Greene ei koskaan saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa.
 
On aika käsittämätöntä, miten paljon Charles Bukowski ehti elinaikanaan julkaista proosaa ja runoja. Ehkä hän pystyi kirjoittamaan juovuksissakin. Bukowskin alter ego Henry Chinaski ei ole mikään joka äidin ihannevävyehdokas, mutta äiteihin hän vetoaa kyllä muuten.
 
Turhan nuorena menehtynyt Douglas Adams on tärkeä kirjailija monelle ihmiselle, joka etsii vastausta elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Sehän on 42.
 
Tässä siis rakkaimmat kirjahyllyni miehet. Naisten vuoro seuraavaksi, sitten joskus, ja se tuleekin olemaan vaikeaa, sillä naiskirjailijoita on niin paljon rakkaita. Miesten suhteen pysyn kohtuudessa.