1384096.jpg

Bloggaavien kirjailijoiden kirjoja on mukava lukea. Bloggaava kirjailija tuntuu tutummalta kuin joku ihan pystymetsästä kirjan julkaiseva. 

Tänä vuonna olen lukenut kirjan kolmelta bloggavalta kirjailijalta (olen kyllä lukenut muutakin, mutta koska nuo toiset kirjailijat eivät tietääkseni bloggaa, niin ei heistä ja kirjoistaan sen enempää).

Lomalla Espanjan auringon alla oli kiehtovaa syventyä Juha-Pekka Koskisen novellikokoelmaan Kirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään. Kokoelmassa on kaksitoista novellia ja tunnelmaltaan nämä novellit olivat ihanan synkkiä, sopivan ufoja ja hillittömän hyviä. Pidin novellien hyytäväksikin äityvästä ilmapiiristä, joka sai minut vilkuilemaan olkani yli autiolla hiekkarannalla. Välillä minua, huolimatta parhaansa tekevästä auringosta, palelsi ja kylmähköt väreet hiipivät selkärangan molemmin puolin.


Kerrassaan nautittavaa lukemista.

Kahden junamatkan aikana luin Kirsti Ellilän Miehen tuoksun. Kirjan päähenkilön epäluuloisuus lähenteli minusta välillä jo vainoharhaisuutta, mutta onneksi Helmi sai päänsä selvitettyä ja asiat alkoivat näyttäytyä oikeissa (mitta)suhteissa. Kirja kertoo hyvinkin epävarmasta museovirkailijasta, joka räpistelee elämässään häkkilinnun tavoin. Mieli tekisi päästä vähän vapaaksi, mutta samalla vapaus hieman pelottaa, eikä vapauden moraalistakaan ole takeita. Onko sellainen edes oikein? Olla onnellinen esimerkiksi.


Kirstin tekstistä löytyy paljon kätkettyä huumoria, sellaista kuivaa, josta pidän, ja jota ei ihan heti huumoriksi arvaakaan. Kun sen huumorin löytää tekstistä, lukeminen on nautittavaa. Muuten kirjasta voi jäädä turhan ryppyotsainen kuva.

J.Pekka Mäkelän Nedut yllätti minut totaalisesti. Täytyy sanoa, että hieman epäillen tartuin kirjaan, jossa kerrotaan Neandertalilaisten paluusta Maahan. Pelkäsin, että kirja olisi liian scifi (olen lukenut enemmän kuin tarpeeksi scifiä nuorempana, sen lajin melkein puhki), jopa epäkiinnostava.


Höh. Eipä kannata olla ennakkoluuloinen. Kirja oli ennen kaikkea niin viihteellinen, että sen seurassa olisin viihtynyt pidempäänkin. Kirjassa oli mukava sekoitus vähän kaikkea: yhteiskuntakritiikkiä, rock-musiikkia, toimeentuloa, rakkautta ja niin edelleen ja kaiken tämä lisäksi kirja oli aika mahdottoman jännittävä.


Aloitin kirjan junassa ja kerrankin pysyin hereillä koko junamatkan. Poikkeuksellista.

Kolme erilaista kirjailijaa, kolme erilaista kirjaa. Suosittelen. Kuin myös blogejaan.