Sirokko heitti blogissaan hauskan haasteen. Tässä suora lainaus häneltä:
 
Huomasin sen, bloggaajat kuvaavat mitä tahansa. Kohta ei kehtaa kameraa ulkona esiin ottaa, kun muut ajattelevat, että jaahas, taas joku bloggaaja kuvaamassa päiväänsä, tätä söin, join, näin, ihan kuin kaikilla olisi patologinen pakko olla kiinnostunut siitä mitä kenenkin suolen sisällä liikkuu. 

Tästä sainkin idean, HEUREKA!  Nyt kaivetaan esiin kaikki ne omituisimmat kuvauskohteet, joita ei muiden kuin bloggaajan tulisi mieleenkään kuvata. Eikä mitään vahingonlaukauksia vaan tarkkaan harkittuja kohteita. Semmoisia, joita myöhemmin katsellessa itsekin ihmettelee mitä päässä on liikkunut. Eikä niitä kuvia tietenkään ole tullut käytettyä ennen kuin NYT!"
 
 
 
Otin haasteen vastaan ja aloin selailla kuviani. Mielipiteenihän on, ettei mikään kuva, ei edes epätarkka tai hutilaukaus, ole turha, koska käsittelemällä kuvista voi tehdä vaikka mitä mielenkiintoista. Jatkojalostamalla syntyy usein taidetta.
 
Ensin en siis ollut löytää sellaisia kuvia, joita Sirokko peräänkuulutti. Ihan älyttömiä kuvauskohteita kyllä löytyi, mutta silti käyttökelpoisia blogeihini.
Sitten jysähti. Tajusin, että on olemassa kuvauskohde, josta on vaikea kehittää mitään kovin järkevää.
 
Jalat.
 
 
Niitä löytyi kolme kappaletta. Tai siis kuusi. Hmm, en todellakaan muista, miksi olen kyseiset kuvat ottanut, mitä mielessäni on liikkunut ja mihin olen luullut muka käyttäväni nämä otokset.
 
Onneksi on siis tämä haaste. Kiitos, Sirokko, nyt saan syyn esitellä jalat.
 
Nappaa sinäkin tämä haaste mukaasi!