1886337.jpg

 

Olen onneton käsitöissä, joten sydämessä ei läikähdellyt mitenkään lämpimästi, kun pengoin kirjahyllyn kätköistä kouluaikaisen käsityön oppaani.

Kipeästi nousi mieleen kaikki ne kässän kaksois, kolmois, nelostunnit, jotka kestivät ja kestivät ja kestivät, enkä kuitenkaan saanut mitään valmiiksi.

Virkkasin pyöreää patalappua. Siitä tuli kuppi, pussukka, mikä lie. Outo.

Ompelin leveälahkeiset housut, muistaakseni ne olivat 40 senttiä leveät lahkeista, ja kässän opettaja oli sitä mieltä, että ongelmia tulee. Niin tuli. Lahkeet jäivät pyörän kettinkien väliin. Se niistä housuista. 

Virkkasin minä kaulahuivinkin. Siitä tuli niin pitkä, että kompastuin siihen ja sain ruhjeita polviini.

Yöpaidankin tein. Se oli niin ohutta kangasta, että ensimmäisen unen aikana onnistuin potkimaan repeämän kankaaseen.

Neulomastani slipoverista tuli merkillinen. Hmm. Ihan oikeasti. En käyttänyt sitä kertaakaan. Heitin pois saman tien, kun olin saanut siitä numeron opettajalta.

Eilen ompelin kaksi nappia. Mainitsemisen arvoinen asia, sillä projekti on ollut vireillä jo kaksi kuukautta.

Tyttöjen käsityön opas, kustantanut Otava, painettu 1970.