417004.jpg


Kun aurinko on vaeltanut päivän ajan taivaankannen yli, se laskeutuu vuorien taakse ja kuolee. Sen ikiuni kestää vain yön yli, vain sen hetken ajan, jonka se tarvitsee kulkeakseen Manalan läpi.

Vuorien syvyydestä, sieltä minne ihmissilmä ei näe, aurinko aloittaa yöllisen taipaleensa. Se matkaa joen ali, saaden veden pinnan väreilemään aivan hiljaa, niin ettei nukkuva haikara herää, ja kun yö päättyy, aurinko on palannut takaisin itäiselle rannalle.

Ja niin uusi päivä voi jälleen alkaa.

Älkää siis peljätkö, vaan haudatkaa rakkaanne sinne, missä aurinko kuolee, sillä sieltä teidän rakkaanne palaavat, kun aika on.