|
|||
 |
|
||
|
30.11.2010 - 22:22
Aivan Helsingin keskustassa, Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa talossa, sijaitsee Helsingin yliopistomuseo. Tänään minulla oli ilo tutustua museon tiloihin ja näyttelyyn Hameiden hidastamat Hennan opastuksella.
Hameiden hidastamat kertoo ensimmäisistä suomalaisista naislääkäreistä ja heidän taistelustaan tulla hyväksytyiksi yliopistoon lukemaan lääketiedettä huolimatta sukupuolestaan 1800-luvun loppupuolen Suomessa. Näyttelyssä esitellään seitsemän naista, joiden uravalintojen kautta hahmottuu kuva koulutetun naisen elämästä Suomessa sata vuotta sitten.
Helsingin yliopistomuseo perustettiin vuonna 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat. Museossa on myös Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Mineraalikabinetti.
Vilunväristyksiä aiheuttivat entisaikojen välineet, joilla särkeviä hampaita on vedetty pois. Vielä 1800-luvulla hammaslääkärin töitä hoiti usein esim. seppä, ja vasta Matti Äyräpään ponnistelujen tuloksena aloitettiin Suomen hammaslääkärikoulutus Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) 1890-luvulla.
Kauhunväristyksiä puolestaan saivat aikaan Nikkilän mielisairaalaan vesihoitovälineet, nahkaiset pakkopaidat ja seinäraudat, joihin potilaat kahlittiin. Seinähullu-sanan etymologia sai selityksensä.
Museossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa, ei vain noita väristyksiä aiheuttavia. Kivien ystäville löytyy Suomeen pudonneita meteoriitteja sekä lukuisia kivinäytteitä. Yliopiston historiaan kuuluvia esineitä, vaatteita ja väitöskirjoja on nähtävillä, samoin hammashygieniasta kertovia esineitä. Mallinavetta-plakaattien joukosta löytyi järkyttävä muisto menneisyydestä: maitopussi punaisessa muovikaatimessa! Järjetön keksintö!
Helsingin yliopistomuseon yhteystiedot:
Snellmaninkatu 3
avoinna ti-pe 11–17
la-su 11–16
Museoon on vapaa pääsy.
Museon tiloissa sijaitseva Cafe Arppeanum on auki ti-la 11–16
Yliopistomuseosta voit tilata opastuskierroksen, jossa tutustutaan koko museon näyttelyyn (p. (09) 191 22914). Kierros kestää tunnista puoleentoista tuntiin.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
Hatun nosto jos toinenkin naiskoulutuksen uranuurtajille. Vieläpä edesmennyt appiukkoni oli vahvasti sitä mieltä, että tyttäriä on turha kouluttaa, kun ne kumminkin menevät naimisiin. Vielä 60-luvulla hän siunaili nykymiehen avuttomuutta, kun eivät kykene perhettään yksin elättämään.
Olihan niitä muovisia maitopusseja muistaakseni vielä suloisella 70-luvulla. Jos pakkasi pussin kassin pohjalle, niin oli kotiin päästyä maito ja munat valmiiksi sekoitettuna lettusatsia varten. Jossain tallessa on vieläkin Esikoisen ala-asteella rustaama puinen maitopussin pidike.
Hyvässä muistissa on vielä maitopussit kaatimineen, hih!
Iisi, vai sellainen appiukko... Totta, noita maitopussin pidikkeitä tehtiin veistossa!
Hennan kanssa oli puhetta tuosta maidon ostamisesta, Henna sanoi olevansa tölkkisukupolvea. Minä taas muistan, kun maitoa ostettiin ruskeaan pulloon maitokaupasta, jossa sitä annosteltiin hinkistä. Ja nuo muovipussit ja tetrat ja sitten tölkit.
Kiirepakolainen, suosittelen tuota näyttelyä, oli antoisa!
Jotenkin olen jättänyt huomioimatta, että tällainenkin on olemassa. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, kiitos!
Penni, kannattaa käydä tutkimassa!
HPY, onhan tämä vähän syrjässä...
Ja meillä on kauheita mielenosoituksia kun maitopusseja ei ole vähään aikaan saanut! Pidikkeenkin olen säästänyt. . Joko se nyt on museoesine muka!
Sirokko, on se pidike museotavaraa!!!!!
Sirpa, minä join kylmää maitoa ja olen museotavaraa!!
Kyllä, arvokkaita!