Poikkesin kirjastossa. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, sillä minulla on tämä paha tapa eli en osaa lainata, minun on omistettava kirja. No, onneksi kirjastosta saa myös ostaa poistokirjoja!
Kolme kirjaa eurolla. Törsäsin peräti kaksi euroa ja sain rahalla kuusi runokirjaa (tämän laskuesimerkin olisin tietysti voinut laittaa uuteen matematiikan oppikirjaani, mutta olkoon).

En ole mitenkään runojen lukija. Jostain syystä kirjoitan niitä itse, mutta en minä omianikaan jaksa lukea. Pidän kuitenkin runokirjoista, ne ovat ohuita, niitä mahtuu hyllyyn monta samaan tilaan kuin yksi Reijo Mäki. Pidän myös Reijo Mäestä, tulkoon se tässä julkisesti kerrottua, ja minulla on kaikki Varekset. Viimeksi ostin Mäen kirjan Tatuoitu taivas, mutta sitä en ole vielä ehtinyt lukea. Samalla reissulla ostin myös Juha-Pekka Koskisen Savurenkaita ja J.Pekka Mäkelän 391. Odottavat lukemista.
En kirjastosta. Kirjakaupasta ihan.

Mutta runoihin. Runokirjat kulkevat hyvin mukana laukussa, repussa tai takataskussa. Runoja voi lukea yksi kerrallaan, pilkkoa pienempiinkin osiin. Runokirjan malttaa laittaa illalla pois kädestä ja käydä nukkumaan, sekin on tärkeä ominaisuus kirjassa, jos haluaa kunnon yöunet.

Ensi viikolla alkaa jälleen Runotorstai. Kiitos. Johan tässä on torstaihaasteita kaivattukin.