Viides testamentti on Juri Nummelinin toimittama jännitysnovellikokoelma. Kirjassa on kymmeneltä Turun seudun kirjoittajalta tarina, kirjan takakannen mukaan jutut ovat ”vuosilta 1939-2007, kauhusta kokeelliseen genrenovelliin, pulp-seikkailusta hirtehiseen poliisitarinaan.”. Kirjoittajina Pirkko Arhippa, Boris Hurtta, Harri Erkki, Harry Etelä, Totti Karpela, Olavi Tuomola, M.G. Soikkeli, Sami Myllymäki, Aake Jermo ja Kirsti Ellilä.

Itseäni viehättivät eniten Arhipan, Jermon ja Ellilän novellit. Soikkelin novelli, joka on myös antanut nimen kokoelmalle, on kokeellisemmasta päästä.

Kokoelma on tarpeellinen lisä jokaiseen kirjahyllyyn. Se on myös ”ensimmäinen osa uudesta suomalaisesta novellien m-julkaisusarjasta – sarjasta on tulossa kunnianhimoinen katsaus kotimaisen novellin historiaan ja nykyaikaan, ja tarjoaa laajat näkymät myös viihdenovellien tarjoamiin ajankuviin.”

Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia Linnut sekä 8 muuta karmivaa kertomusta on nimensä veroinen kirja. Jopa minuakin vähän kammotti lukea joitakin novelleja.
Hyvin varustetuista antikvariaateista.

Anne Tylerin tänä vuonna ilmestynyt Digging to America oli iloinen lukukokemus. Pari viimeisintä Tylerin kirjaa (Back When We Were Grownups, the Amateur Marriage) ovat olleet mielestäni hieman tasapaksuja, mutta tämä uutuus tuo luettavaksi jälleen entisen, tarkkanäköisen Tylerin. Kirja kertoo kahdesta perheestä, joita yhdistää se, että he saavat samana päivänä adoptiolapsen Koreasta. Perheet tapaavat toisensa lentokentällä, jossa ovat odottamassa lapsia. Perheitten erilaisuus ei estä heitä pitämästä yhteyttä adoptiolasten maahantulopäivänä vuosi vuoden jälkeen. Tyler suomii amerikkalaista yhteiskuntaa, keskiluokkaisuutta ja trenditietoisuutta lempeällä ironialla. Nautittava lukukokemus.

Jack Kerouacin Dharmapummit olisi varmaan iskenyt teininä. Nyt sen lukeminen pitkästytti. Kansi on kyllä hieno. Valitettavasti en löytänyt kannen kuvittajan nimeä kirjasta...

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on nautittava kirja. Aika täydellinen paketti, minun mielestäni. Pidin kirjan huumorista, ironiasta, jännityksestä, viihdyttävästä kirjoitustavasta ja kun juonikaan ei ollut surkea, niin mikäs se parempaa. Mutta ei juonesta sen enempää, lukekaa itse!

Astrid Lindgrenin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi on julkaistu alkuperäinen Peppi-käsikirjoitus, Ur-Pippi, jonka kustantaja Bonnier aikanaan hylkäsi. Rabén & Sjögren-kustantamo ei tehnyt samaa virhettä.

Ur-Pippi tuo eteen Pepin, joka on paljon härskimpi, joka valehtelee paljon enemmän ja nautinnollisemmin kuin Peppi, joka päätyi kirjan kansien väliin vuonna 1945. Alkuperäiskäsikirjoituksen, jonka Lindgren antoi tyttärelleen Karinille 10-vuotislahjaksi vuonna 1944, Peppi oli aikanaan liian hurja roolimalli tytöille ja lapsille ylipäänsä. Peppi ilmestyi sisäsiistimpänä, aiheuttaen kuitenkin riittävää närää.

Oivallinen kielikylpykirja, jos ruotsin kieli muuten tökkii.