|
|||
 |
|
||
|
30.11.2010 - 22:22
Aivan Helsingin keskustassa, Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa talossa, sijaitsee Helsingin yliopistomuseo. Tänään minulla oli ilo tutustua museon tiloihin ja näyttelyyn Hameiden hidastamat Hennan opastuksella.
Hameiden hidastamat kertoo ensimmäisistä suomalaisista naislääkäreistä ja heidän taistelustaan tulla hyväksytyiksi yliopistoon lukemaan lääketiedettä huolimatta sukupuolestaan 1800-luvun loppupuolen Suomessa. Näyttelyssä esitellään seitsemän naista, joiden uravalintojen kautta hahmottuu kuva koulutetun naisen elämästä Suomessa sata vuotta sitten.
Helsingin yliopistomuseo perustettiin vuonna 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat. Museossa on myös Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Mineraalikabinetti.
Vilunväristyksiä aiheuttivat entisaikojen välineet, joilla särkeviä hampaita on vedetty pois. Vielä 1800-luvulla hammaslääkärin töitä hoiti usein esim. seppä, ja vasta Matti Äyräpään ponnistelujen tuloksena aloitettiin Suomen hammaslääkärikoulutus Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) 1890-luvulla.
Kauhunväristyksiä puolestaan saivat aikaan Nikkilän mielisairaalaan vesihoitovälineet, nahkaiset pakkopaidat ja seinäraudat, joihin potilaat kahlittiin. Seinähullu-sanan etymologia sai selityksensä.
Museossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa, ei vain noita väristyksiä aiheuttavia. Kivien ystäville löytyy Suomeen pudonneita meteoriitteja sekä lukuisia kivinäytteitä. Yliopiston historiaan kuuluvia esineitä, vaatteita ja väitöskirjoja on nähtävillä, samoin hammashygieniasta kertovia esineitä. Mallinavetta-plakaattien joukosta löytyi järkyttävä muisto menneisyydestä: maitopussi punaisessa muovikaatimessa! Järjetön keksintö!
Helsingin yliopistomuseon yhteystiedot:
Snellmaninkatu 3
avoinna ti-pe 11–17
la-su 11–16
Museoon on vapaa pääsy.
Museon tiloissa sijaitseva Cafe Arppeanum on auki ti-la 11–16
Yliopistomuseosta voit tilata opastuskierroksen, jossa tutustutaan koko museon näyttelyyn (p. (09) 191 22914). Kierros kestää tunnista puoleentoista tuntiin.
 17.08.2010 - 18:32
Hämeenlinnan pääkirjastossa oli maanantaina 16.8. SuviAnniina Rothstenin näyttelyn avajaiset. SuviAnniina kertoo saavansa inspiraation valokuvaukseen ja kollaasitöihin ympäröivästä elämästä, luonnosta ja ihmisistä. Myös kokeilunhalu ja ilo tekemisestä ovat tärkeitä luovan prosessin käynnistäjiä. Ensimmäiseen näyttelyynsä SuviAnniina oli koonnut ja ripustanut kaksikymmentä valokuvaa ja kymmenen digikollaasia. SuviAnniinan valokuvat ovat herkkiä, lähes udunomaisia kurkistuksia luontoon tavalla, joka kertoo kuvaajan kyvystä nähdä se pieni, joka muilta jää näkemättä. Hetken, tunnelman vangitsijana SuviAnniina on parhaimmillaan. Valokuvat, jotka ovat yhdistelmäkuvia tai muuten manipuloituja, näyttävät katsojalle sadun, tarinan alun missä kaikki on mahdollista. Kuvat herättävät katsojan mielikuvituksen. Kuvista henkii myös rauha, seesteisyys, tavoiteltava olotila nykyaikana. Pysähtyminen, katsominen, kuuleminen, tunteminen on tärkeää. Hetkessä on kaikki. Juuri sellaisia hetkiä SuviAnniina on tallentanut. SuviAnniinan kollaasit ovat värikylläisiä, runsaita, täynnä yksityiskohtia, jotka voivat jäädä katsojalta näkemättä ensisilmäyksessä. Katsominen vaatii jälleen sen pysähtymisen, aistien avaamisen kokemukselle. Kolmekymmentä työtä näyttelyssä on kunnioitettava määrä taiteilijalle, joka näyttelyesitteessä kertoo: "Valokuvausta ja kuvankäsittelyä vuodesta 2009." Mikäli vuodessa lahjakkuus puhkeaa tällaiseen loistoon, mitä voimmekaan odottaa tulevilta vuosilta? Paljon. Olen varma siitä. SuviAnniinan töihin pääsee tutustumaan Hämeenlinnan pääkirjastossa (Lukiokatu 2) 16-22.8.2010. Näyttely on samalla myös myyntinäyttely. Kuvakooste avajaisista on täällä.
07.08.2010 - 17:46
Hakaniemen hallista (Helsinki) löytyi tänään kaksi upeaa puotia, joiden omaleimaisuus ja ihanan luonteva palvelun ilo hurmasivat minut.
 Epäonnistunut tyttö-puodissa ehdoton löytö olivat printit, joissa seikkailivat epäkirjailija Lisa Gamblerin kirjoittamatta jääneiden kirjojen sankarittaret. Printtejä oli kasseissa, pussukoissa, penaaleissa jne. Kirjoittamatta jääneiden kirjojen nimiä ovat mm. Kohtauksia kyökin puolella, Dangerous Tango in Helsinki, Hiljennä kurvissa, sisko, Arsenikki ei lihota, Naisen on lähdettävä kun naisen on lähdettävä.
  Epäonnistunut tyttö myy myös reilun kaupan puuvillasta tehtyjä T-paitoja. Mitäpä sanoisitte paidasta, jossa on hehkeä kaunotar ja teksti Korostakaa sisäistä kauneuttanne? Se oli tosi makea. Puodissa on tarjolla myös korvakoruja, rintakoruja ja muita herkkuja. Palvelu oli mutkatonta ja aulista. Suosittelen!
 Toinen löytö Hakaniemen hallin toisesta kerroksesta oli Figulus. Myyntitiskin takana oli taiteilija Terttu Ylipahkala, joka oli juuri saanut valmiiksi tekemänsä rannekorun. Minähän olen heikkona rannekoruihin, siksi varmaan aloin niitä itsekin tehdä, joten pysähdyin tietenkin niille sijoilleni nähdessäni värikkäinä hehkuvat helmet. Sovitin erästä rannekorua, joka selvästi huusi minua ostamaan itsensä, mutta se oli liian suuri. Terttu kysyi, olenko jo käynyt kahvilla, ja vastatessani, että olin kyllä ajatellut käydä juomassa sumpit alakerrassa, Terttu sanoi tekevänsä minulle haluamani rannekorun sillä aikaa! Sain valita helmet, menin alakerran kahvilaan. Join oluen (oli oikeastaan liian kuumaa kahville), (ja juu, söin jotain ihan pientä), palasin yläkertaan ja koruni oli valmis.
Uskomatonta palvelua! Tunsin itseni kuningattareksi, koru mittojeni ja mieltymykseni mukaan!
  Korujen lisäksi Figulus myy hallipuodissa mm. helmiä joka lähtöön, puisia, lasisia, huopaisia.
Käykää ihmeessä tutustumassa näihin puoteihin. Ihastutte varmasti. Hinta-laatusuhde kohdillaan, palvelu uskomattoman hienoa ja tavaravalikoima enemmän kuin suussa sulavaa!
 01.07.2010 - 11:25
Pitkä odotus ja jännitys palkittiin eilen, jolloin Marianne Faithfull esiintyi Kulttuuritalolla. Jännitys sen takia, että selän kanssa tuskailu sai minut jossain vaiheessa kevättä ajattelemaan, että tämä konsertti jää väliin. Onneksi selän leikkaus pelasti minut ja saatoin ontua kyynärsauvan kanssa Kultsalle.
Kuulijakunta oli mukavasti harmaantunutta, ilmassa leijaili ikihippien rauhaa rakastava tunnelma, joten Lepis ja minä sulauduimme hyvin joukkoon. Konsertti alkoi mukavan aikaisin eli kello kaksikymmentä, mikä tarkoittaa sitä, että pääsee aikaisin kotiin nukkumaan.
Marianne oli tyylikäs mustassa mekossaan. Hän esiintyi kitaristi Doug Pettibonen säestyksellä. Haastava kokoonpano niin laulajalle kuin kitaristille. Marianne ja Doug onnistuivat kuitenkin täyttämään lavan karismalla ja taidolla, joita molemmilla riitti.
Konsertissa kuultiin mm. kappaleet Sister Morphine, Crazy Love, Broken English, Salvation, Why’d Ya Do It sekä tietenkin The Ballad Of Lucy Jordan ja As Tears Go By. Oli vaikea pysyä penkissä ja muistaa, että selkä ei todellakaan kestä minkäänlaista hillumista. Mariannen upean karhea ääni ja Dougin kitarointi veivät mennessään ja tuntui, että karvat nousivat pystyyn joka kappaleen alussa, selkäpiissä kihelmöi ja mieli kiljui ilosta.
Konsertin jälkeen jäimme notkumaan takaovelle kourallisen muiden fanien kanssa. Marianne ja Doug antoivat nimmareita ja tuli räpsittyä kännykällä muutama kuva. Tuntui vähintäänkin oudolta puhua Mariannen kanssa. Siis, ajatelkaa, olen jutellut Marianne Faithfullin kanssa! Vau.
Kotona selkä kiitti makuuasentoa.
26.03.2010 - 19:59
Blogistania on mielenkiintoinen paikka. Lähdet seuraamaan linkkejä ja huomaat lopuksi seisovasi vintage-kaupassa valitsemassa itsellesi rannekorua, jonka sinulle myy vanha blogituttava. Gesi jätti kommentin blogiini tässä taannoin. Kävin kurkkaamassa hänen blogiaan ja huomasin, että hänellä on myös nettikauppa ystävänsä kanssa. Dig-Stylessä he myyvät tekemiään korujaan, kannattaa käydä katsomassa.
No, Gesin blogista luin, että koruja on myös myynnissä Harakan Taivas-nimisessä vintage-kaupassa. Harakan Taivaalla on tietenkin oma blogi, jota luin ja ajattelin, että kauppa olisi kiva katsastaa.
Harakan Taivas sijaitsee Helsingin Kampissa, Malminkadun ja Eteläisen rautatiekadun kulmassa, joten sieltä siis löysin itseni. Ennen taivaaseen astumista, kävin ostamassa Punanaamiosta irtopään, mutta se on ihan eri juttu.
Oli kyllä jännää kävellä irtopään kanssa kaupungilla.
Harakan Taivaassa oli myynnissä second hand-aarteita, vintage-vaatetta, kenkiä, koruja, kortteja ja kaikkea pientä ihanaa. Kiertelin ja hypistelin koruja, vaatteiden sovittamisessa olen huono. Lopulta sain valittua kaksi rannekorua, siirryin kassatiskille ja näin tiskillä tutun näköisiä kissahahmoja korteissa. Katsoin tiskin takana seisovaa myyjää.
Tutun näköinen.
Ja olihan hän tuttu. Unikissa, jonka blogia seurasin tiiviisti oman blogiurani alussa. Tajusin, että kaupassa on myös myynnissä Unikissan tekemiä upeita maalauksia. Esittelin itseni: ”Hei, olen SusuPetal ja kävelen irtopää mukanani.”. Vaihdoimme kuulumisia, kiersin kaupan uudestaan, nyt kameran kanssa.
Harakan Taivaassa kannattaa käydä. Myynnissä on myös paljon, eri käsityöläisten tekemiä koruja ja muuta kivaa tuon vaatepuolen lisäksi. Kauppa on auki joka päivä klo 10-18, ja sinne on todellakin vain parin minuutin kävelymatka Kampin metroasemalta.
Iloisen blogituttavuuden lisäksi paikan bonuksena oli jaloissa nuuskiva Einari-koira ja asiakkaille tarjolla oleva kahvi.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
