|
|||
 |
|
||
|
26.10.2010 - 18:08
Hirlii haastoi minut kertomaan, minkälainen kirja olen. Entä sinä? Mitkä kirjasi kertovat sinusta?
Oletko mies vai nainen?
Ensam dam reser ensam (Kerstin Thorvall)
Kuvaile itseäsi. Tales of Ordinary Madness (Charles Bukowski)
Kuinka voit? Breathing Lessons (Anne Tyler)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Jos tämä katu osaisi puhua (James Baldwin)
Mihin haluaisit matkustaa? The Sheltering Sky (Paul Bowles)
Kuvaile parasta ystävääsi. Helmi (John Steinbeck)
Mikä on lempivärisi? The Black Dahlia (James Ellroy)
Millainen sää on nyt? Tuulen poika (Joni Skiftesvik)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Yön pimeydessä (Patricia Highsmith)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Naisen päiväkirja (Eeva Kilpi)
Mitä elämä sinulle merkitsee? Tänään on huomenna eilen (Hannu Helin)
Millainen parisuhteesi on? Tohtori Murken kootut tauot (Heinrich Böll)
Mitä pelkäät? Englantilainen keittiö (Tapani Kinnunen)
Päivän mietelause? Hyvätkin on haudattava (Totti Karpela)
Minkä neuvon haluaisit antaa? Ennen päivänlaskua ei voi (Johanna Sinisalo)
Miten haluaisit kuolla? The Big Sleep (Raymond Chandler)
Mottosi? Hello, I Must Be Going (Charlotte Chandler: Groucho and his friends)
06.04.2010 - 16:29
Kirjan ostamiseen on monta hyvää syytä. Huonoja syitä ei ole laisinkaan.
Kirjan voi ostaa kirjailijan, kirjan sisällön, suositusten, pakon ja toplistojen perusteella. Kirjan voi myös ostaa pelkkien kansien takia. Timo Aarnialan aikanaan LOVE-kirjoille tekemät kansikuvat ovat niin hyviä, että jotkut noista kansista ovat päätyneet hyllyyni, vaikka kirja olikin siellä jo alkuperäiskielellä.
Sarjakuva- ja kuvataiteilija Timo Aarniala kuoli 64-vuotiaana maaliskuun 12. päivänä tänä vuonna. Kirjan kansien lisäksi hän teki levynkansia, underground-sarjakuvia, musiikkia. Suomen sarjakuvaseura palkitsi Aarnialan Puupäähattu-pakinnolla vuonna 2004.
20.02.2010 - 11:54
Aikanaan tuli kerättyä nuotteja. Aikanaan tuli soitettua. Olen tainnut soittaa läpi kaikki nuo kirjahyllystä löytyvät nuottikirjat. Niitä on viitisenkymmentä, enimmäkseen ikivihreitä, musikaalisävelmiä ja jazz-standardeja.
Nuottikirjojen välistä löytyy 50- ja 60-luvuilta peräisin olevia nuottilehtiä, nekin enimmäkseen ikivihreitä, musikaalisävelmiä ja jazz-standardeja. Nuottilehdet olivat äitini, hän ei soittanut. Hän lauloi.
Piano pölyttyy, jostain syystä soittaminen ei ole maistunut vuosiin. Ehkä joskus taas.
18.10.2009 - 13:55
Tänään kuvasin kirjahyllyni rakkaimmat naiset. Miehethän ovat olleet käsittelyssä aikaisemmin.
Barbara Vine eli Ruth Rendell kirjoittaa koukuttavia psykologisia jännäreitä. Toisin kuin Rendellinä kirjoittaessaan, Vinen kirjoissa ei välttämättä tapahdu rikosta, ei ainakaan perinteistä murhaa, mutta yllin kyllin kaikkea muuta pahaa ja toisinaan satunnaisia hengenlähtöjäkin.
Pidän myös Ruth Rendellin dekkareista, mutta tähän katselmukseen valitsin hänen Vinena kirjoittamansa kirjat. Jostain syystä teoksia ei ole suomennettu Barbara Vinen nimellä, vaan tekijä on Ruth Rendell.
Kerstin Thorvall on ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja, joka aikanaan, julkaistuaan Ehdottomasti kielletty-kirjansa, sai minut kiinnostumaan hänestä. Hänellä on omintakeinen tyyli kuvata naisen maailmaa, kertoa kotiäideistä, jotka vaan katoavat halujensa perään tai naisista, jotka matkustavat yksin etsimässä itseään.
Anne Tylerin kirjat kärsivät suomentamisesta. Pari hänen kirjaansa olen lukenut suomeksi, mutta mielestäni Tylerin verbaliikka, ironia ja musta huumori eivät välity samalla tavalla suomennoksesta kuin alkuperäistekstistä. Tyler kirjoittaa näennäisesti tavallisista ihmisistä, asettaa henkilönsä suurennuslasin alle, ja näin tavallisesta kuoriutuu jotain todella tavatonta. Ihmisten eriskummallisuudet, tavat ja tottumukset ruoditaan Tylerin riemullisessa käsittelyssä, ja Tyleria lukiessa tajuaa sen, että jokainen meistä on todellakin aika outo.
Kunhan vaan katsotaan oikeasta näkökulmasta.
Sylvia Plathin Bell Jar iski aikanaan jonnekin pallean alle, enkä kirjan luettuani ollut pitkään aikaan oma itseni. Olenko vieläkään, siitäkään en ole varma, mutta Lasikellon jälkeen tartuin Plathin runoihin ja tunsin löytäneeni kadonneen puoliskoni.
02.10.2009 - 12:11
Herättyäni tänä aamuna siis kirjallisessa mielentilassa, halusin heti ensimmäiseksi, aika pian aamukahvin jälkeen, kuvata kirjahyllyni rakkaimmat miehet. Tungoksen välttämiseksi rajasin dekkarit ulos tästä kuvauksesta. Joni Skiftesvik on kirjailija, jonka tarinan kertomiskyky viehättää minua kovasti. Pidän hänen lauseistaan, ei turhaa kikkailua. Ihme kyllä, Skiftesvik ei ole koskaan saanut Finlandia-palkintoa.
Graham Greenen tuotanto on monipuolista, hän kirjoitti hyytävien poliittisten trillereiden lisäksi romaaneja, joissa käsitteli herkullisella tavalla yhteiskunnallisia ja moraalisia ongelmia. Pahuus ja syyllisyydentunne ovat toistuvia teemoja Greenen kirjoissa. Greene ei koskaan saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa.
On aika käsittämätöntä, miten paljon Charles Bukowski ehti elinaikanaan julkaista proosaa ja runoja. Ehkä hän pystyi kirjoittamaan juovuksissakin. Bukowskin alter ego Henry Chinaski ei ole mikään joka äidin ihannevävyehdokas, mutta äiteihin hän vetoaa kyllä muuten.
Turhan nuorena menehtynyt Douglas Adams on tärkeä kirjailija monelle ihmiselle, joka etsii vastausta elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Sehän on 42.
Tässä siis rakkaimmat kirjahyllyni miehet. Naisten vuoro seuraavaksi, sitten joskus, ja se tuleekin olemaan vaikeaa, sillä naiskirjailijoita on niin paljon rakkaita. Miesten suhteen pysyn kohtuudessa.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
