|
|||
 |
|
||
|
11.11.2009 - 19:53
Marin ja Krisun luotsaama 12 kuvaa-projekti on edennyt kolmanteen kuukauteen. Nostan käteni ylös ja luovun osallisuudestani tähän haasteeseen kuvata sama kohde kahdentoista kuukauden ajan. Syy on se, että en jaksa, ei ole voimia lähteä kuvaamaan kohdetta, joka on muodostunut minulle suoritukseksi. Proggis on hyvä, siitä ei ole kyse, vaan itsestäni.
Huomaan ahdistuvani ajatellessani, että tänään tai lähipäivinä olisi se päivä, jolloin minun pitäisi mennä katsomaan Runebergin patsasta. Onkohan se yhtään muuttunut? Tuskin. Siellähän se on seistä jököttänyt jo vuosia.
Kuvaamisesta on tullut suoritus, en halua suorittaa. Se ei motivoi minua, ei haasta. Ahdistun ja jähmetyn, eikä tällä ole mitään tekemistä tämän haasteen kanssa, muiden vastaavanlaisten juttujen kanssa on samoin; muutun toimintakyvyttömäksi, en pysty luomaan, en saa aikaan mitään. Kyse on kemiasta tippaleipäaivoissani. Suorituksen aiheuttama ahdistus tappaa kuvaamisen ilon.
En pysty. En vastaamaan haasteeseen. Kuvaan omia aikojani, omalla aikataulullani, oman fiiliksen mukaan. Se on enintä tällä hetkellä.
No, minulla on nyt fiilis esittää muokattu näkemykseni marraskuisesta Espasta, mutta tätä työtä en linkitä 12 kuvaa-sivulle.
Huh, helpotti.
10.10.2009 - 16:30
Ihan päivälleen kuukautta ei ole kuvien välissä, eivätkä välttämättä kameran asetuksetkaan ole samat. Askelmerkit hieman heittivät tai sitten tolppa, johon nojasin, on siirtynyt. LOKAKUU 09.10.2009 noin klo 10.30
SYYSKUU 11.09.2009 klo 13.01
11.09.2009 - 18:27
Mari ja Krisu haastoivat kuvabloggaajat kuvaamaan 12 kuvaa vuoden aikana, kerran kuussa ennen 15. päivää, samasta kohteesta, samasta kuvakulmasta. Tarkemmat ohjeet täältä.
Kaikenlaiset taudit ovat koetelleet syyskuun ajan, joten alkoi näyttää siltä, että joudun kuvaamaan sänkyni kerran kuussa. Se ei kuitenkaan ollut ajatuksena houkutteleva, sillä katsojille olisi voinut tulla käsitys, etten koskaan vaihda lakanoita. KooTee ehdotti minulle jo ikkunan läpi kuvaamista. KooTee ilmiselvästi siis luulee, että pesen aina välillä ikkunoita.
No, tänään pääsin vihdoin ulos kaikkien tautien jälkeen, joten pääsin valitsemaan kuvauskohdetta. En todellakaan näe itseäni rämpimässä hangessa helmikuun pakkasissa, enkä harppovan pitkospuita pitkin marraskuisessa sateessa. Kuvaamisen pitää olla sellaista, että jalat pysyvät suhteellisen kuivina.
Kohteen piti siis löytyä paikasta, jossa takuuvarmasti käyn kerran kuukaudessa ja johon en varta vasten joudu taivaltamaan, kun maaliskuun märkä iskeytyy kasvoihin. Paikan piti sijaita lumenaurausaikataulujen kärkipäässä, jotta maaliskuinen sohjo ei kylmettäisi pieniä jalkojani.
Helsingin keskustasta piti näin ollen löytää se kuvauskohde. Ensin ajattelin Töölönlahtea ympäristöineen, mutta tammikuun tuuli tuivertaa siellä välillä ikävästi. Espan varrelta löytyy kahviloita, joihin aina pääsee lämmittelemään tai vilvoittelemaan itseään, joten Runebergin patsas ympäristöineen valikoitui kohtuullisen pitkän pähkäilyn jälkeen kuvauskohteeksi.
 kuva otettu 11.9.09 klo 13.01, kamera Canon Power Shot G7, kaikki mahdolliset automaattiasetukset
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
