Hämmentäviä ovat Blogistania tiet :)

Näin ovat, Tuima, ja aika ihania teitä täällä tallataan ja vielä ihanampia ihmisiä pääsee tapaamaan.

Kohtaamispaikkanne lienee Aleksilla?

Varmaan mielenkiintoinen kokemus nähdä elävänä ihminen, josta tietää kirjoitusten kautta melko paljon ja jonka kasvonpiirteetkin ilmenevät blogista. Elävä ihminen on kuitenkin aina jotain muuta.

Ei Aleksilla, vaan Eerikinkadulla, ravintola Pihan terassi (saa tupakoida), mukavan rauhallinen paikka.

On, se on jännä kokemus. Tavallaan ihminen on tuttu, mutta kuitenkin täysin vieras. HPY:n kuva blogissaan on tietenkin auttanut vähän tutustumisessa, on aina helpompi jotenkin, kun ei tarvitse yrittää miettiä, minkä näköinen ihminen on. Sen takia minullakin on nuo neljä silmää tuossa käyttäjäprofiilissani, jotta minut on helpompi tunnistaa, jos vastaan kävelen, hahhah.

Tällainen tapaaminenhan on saman tyyppinen kuin ennen vanhaan, jos oli kirjeenvaihdossa jonkun kanssa ja sitten vihdoin tapasi. Tuttu ja tuntematon samaan aikaan.

Melkoisia viininplitkuttajia nuo fransmannit,ainakin kun valvova silmä välttää.

Lasi viiniä kuumana päivänä virkistää kummasti, Pena:))

Kippis ja kulaus teille molemmille ihanille naisille!

Oi, kiitos, KooTee, olet itsekin ihana:))

Intternetti se vasta on merkillinen paikka, sen virtuaalihahmot saattavat poiketa realiin terassille tuosta vain. Meillä oli kanssa tässä hiljattain kahden Blogistanin asukin, Halon ja Neulekirpun, miitinki.

Totta, Halo, internetissä kaikki on mahdollista, myös reaali!

No, tuossa ainakin todistetaan se jonka monet jo tiesivat, eli etta olen viininlitkija!

Oli kiva tavata reaalimaailmassa, Susu.

Jonain paivana laitan sinun kuvasi blogiin jotta kavijat saisivat nahda milta nayttaa fiktiivinen henkilo!

Niin, oli mukava tavata ja tehdä mahdottomasta mahdollista, HPY.
Aika fiktiivistä tarinaa saa kahdesta kuvastakin, kuten tämä slideshow osoittaa:))

Fantastista! Bytheway, olen ekana opiskeluvuotenani asunut Eerikinkadulla :)

Tuttuja seutuja siis, Rita!