Heräämiset ovat myrkkyä. Varsinkin aamuheräämiset.
Nousta. Yrittää syödä jotain aamupalaksi, yrittää löytää puhdasta puseroa ylleen.
Ajatus ulos, pimeään lähtemisestä kammottaa. Siis, siellä on mustaa ja märkää ja
kylmää!
Astua varovasti pimeässä rappukäytävässä. Avata ulko-ovi.
Väistellä putoavia lehtiä. Kiertää lammikot. Katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle.
Toivoa, että saisi silmät sen verran auki, että näkisi bussin numeron. Että saisi
istumapaikan. Että muistaisi jäädä oikealla pysäkillä pois, eikä nukahtaisi linja-autoon.

Tänään se on taas tehty: herätty ja lähdetty liikkeelle.

Tunnen ylpeyttä saavutuksestani.
*******

Valokuvatorstain 21. haaste Ylpeys.