|
|||
 |
|
||
|
01.07.2010 - 11:25
Pitkä odotus ja jännitys palkittiin eilen, jolloin Marianne Faithfull esiintyi Kulttuuritalolla. Jännitys sen takia, että selän kanssa tuskailu sai minut jossain vaiheessa kevättä ajattelemaan, että tämä konsertti jää väliin. Onneksi selän leikkaus pelasti minut ja saatoin ontua kyynärsauvan kanssa Kultsalle.
Kuulijakunta oli mukavasti harmaantunutta, ilmassa leijaili ikihippien rauhaa rakastava tunnelma, joten Lepis ja minä sulauduimme hyvin joukkoon. Konsertti alkoi mukavan aikaisin eli kello kaksikymmentä, mikä tarkoittaa sitä, että pääsee aikaisin kotiin nukkumaan.
Marianne oli tyylikäs mustassa mekossaan. Hän esiintyi kitaristi Doug Pettibonen säestyksellä. Haastava kokoonpano niin laulajalle kuin kitaristille. Marianne ja Doug onnistuivat kuitenkin täyttämään lavan karismalla ja taidolla, joita molemmilla riitti.
Konsertissa kuultiin mm. kappaleet Sister Morphine, Crazy Love, Broken English, Salvation, Why’d Ya Do It sekä tietenkin The Ballad Of Lucy Jordan ja As Tears Go By. Oli vaikea pysyä penkissä ja muistaa, että selkä ei todellakaan kestä minkäänlaista hillumista. Mariannen upean karhea ääni ja Dougin kitarointi veivät mennessään ja tuntui, että karvat nousivat pystyyn joka kappaleen alussa, selkäpiissä kihelmöi ja mieli kiljui ilosta.
Konsertin jälkeen jäimme notkumaan takaovelle kourallisen muiden fanien kanssa. Marianne ja Doug antoivat nimmareita ja tuli räpsittyä kännykällä muutama kuva. Tuntui vähintäänkin oudolta puhua Mariannen kanssa. Siis, ajatelkaa, olen jutellut Marianne Faithfullin kanssa! Vau.
Kotona selkä kiitti makuuasentoa.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
Millan, kannattaa olla kade :)
Polga, ihan sinua ajatellen kirjoitin tämän rapon, kun et päässyt paikalle.
Inkivääri, sanos muuta! WAU!
No mitäs sanoit tai kysyit kun häntä noin kovin naurattaa ?
Mymskä, samoin meinasi käydä minulle!
Kaanon, toivotaan niin!
Hirlii, taisin sanoa että päivää ms. Faithfull, konsertti oli mahtava, a dream come true, rakastan ääntänne, mahtavaa, great, kerrassaan.
Joku toinen, kun sanoi samaa, niin alkoi naurattaa ja silloin otin kuvan.
Ehkä meidän broken english teki hymyn :)
Onneksi muistit hiukan varoa selkää, mutta ei se varmaan olisi siitä hetkumisesta muuta ku vaan tykännyt!!!! On se niin kähee! KÄHEE! Siis ääni, kähee ja täti kähee!
Ihana käheä ääni.
Onnittelut!!!
Uskon, etta oli hieno ilta!
Johanna, ei se selkä todellakaan vielä kestä hetkumista :(
Arleena, oli ikimuistettavaa!
Oonagh, todella ihanaa päästä välillä tuulettumaan. Tämä päivä meni kyllä sitten selkää huilatessa.
Kari, herranjumala, juuri niin!!!!
Timo, oli se hienoa.
BLOGitse, fanittaminen oli hauskaa!
jl, sanos muuta!
Onneksi selkäsi kesti reissun, huolestunut olin minäkin.
SuviAnniina, juuri sellaista se oli!
Ari, sanos muuta, a dream come true.
Lepis, niin oltiinkin nuoremmasta päästä. Selkä kesti, mutta vaati kyllä huilipäivän.
No ei ihan, mm, vaikka mitä se mummoilu sitten onkaan.
Tuima, Lepiskin puhui, oltiin molemmat suuna päänä.
Tätä konserttia mainostettiin mielestäni todella vähän, Kultsalla olisi ollut hyvin tilaa :(
Totta, Anne, upea, kaunis ja lahjakas nainen.
Oli varmasti hieno elämys kohdata Marianne, on muuten samana vuonna syntynyt, kuin minäkin. ;)
Jaggerin ja Richardsin laulusta "As Tears Go By" Mariannen tulkitsemana pidin silloin aikoinaan hyvinkin paljon. Lehtikirjoitusten mukaan kesällä 2006 Faithfullilla todettiin rintasyöpä, on tainnut siitä sitten selvitä.
Mitenkään Marianne Faithfullia aliarvioimatta, 60-luvun alun engelsmanni naisartisteista suosikkini oli ja on vieläkin Dusty Springfield, hän aloitti hieman ennen, 1958.
ps. Hyvä, kun oli Lepis apuna. ;)
Pena, olette sitten samaa, hyvää vuosikertaa Mariannen kanssa.
Oli kyllä hyvä konsertti ja elämys. Lepis oli selkävaivaisen tukena vallan mainio.
Dusty on myös hyvä, mutta Marianne vie voiton. Noista rintasyövistä en tiennytkään. Viheliäinen tauti.
Sitten muuta asiaa,ymmärrän kyllä, että ei tämä mikään senssipalsta ole, mutta mistäs numerosta tuon Lepiksen saa kiinni, minä tarvitsisin naisen vierelleni melko nopeasti Eckerön Ahvenanmaalle. Älkää hyvät ihmiset käsittäkö väärin, eihän minunikäinen gubbe pysty sängyssä tekemään muuta, kuin nukkumaan, tää oli pakko kirjoittaa, kun kuitenkin joku vanhapiika lukiessaan tämän ajattelee aivan toista.
Mulla on tilattu kuvausreissu Eckerö hotelliin, siellä esiintyy Elvis.
Ok, älä Susu hermostu, kiitos!
Heh, enhän minä hermostu, Pena. Lepikselle saat laittaa s-postia, jos haluat, minä en numeroita ala jakaa :)
Minulla on äitini puolelta periytynyt kuulon heikentymä, joka ilmeni eka kerran 1986, nykyisin käytän vasemmassa korvassa kuulokojetta ja se onkin ainoa yhteyteni kuulevaisten maailmaan, oikea korva on kokonaan poissa pelistä.
Kesäkuun alussa olin Tyksissä, oikea korva leikattiin jo toista kertaa, kuuloon sillä ei ole mitään merkitystä, tärykalvossa oleva reikä vaan paikattiin.
50-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella soittelinkin kitaraa monessa Turkulaisessa bändissä, Kaj Wessman ja muut samanlaiset, 1975 tein viimeisen keikan, olin silloin Paraisilta kotoisin olevan Mable nimisen bändin basistina Ilmatar nimisessä kipossa, joka liikennöi silloin Helsinki - Travemünde -Helsinki.
Sikäli hupaisaa, että vaikka en kuule, niin silti tiedän missä mennään, kunhan vain näen esityksen ja tiedän ennakkoon biisin nimen, tätä olen testannut ihan oikeasti, omassa elämässäni.
Tässähän sitä tulikin koko loppuvuoden kommentit kirjoiteltua, en yleensä kommentoi yhtään mitään, kuten muut kommentoivat omilla sivustoillani, en näe sitä niin tärkeäksi, armoa armoa!
Ehkä tähän on hyvä lopettaa, ei sitten mitään mutapainia tänä kesänä Susu!
Pena, toivottavasti se leikkaus sujui hyvin.
Vai kitaristina ja basistina, en tiennytkään. Uskon todellakin, että tiedät missä biisissä mennään, kun näet esityksen. Muusikon taito.
Kivahan oli lukea kommenttejasi pitkästä aikaa! Ja mutapainia en todellakaan aio harrastaa, en tällä selällä.
Lepis, löysitkin paikalle.
Ihanaa!
Hän on muuten mun kaimani, aika kaunis nimi, eikö vaan, hihiii!
Ja hienoa, jos sun selkäsi on jo parempi!
Harakka, kaunis nimi todellakin!!!!
Pekka, on sinullakin kokemuksia, kipeitäkin, kun ajattelee varvastasi :)
Niinpä Juice olikin laiha, taisin nähdä hänet konsertissa joskus -74, -75.
Tuima, Marianne oli juuri tuon kuvan oloinen. Helposti lähestyttävä, kiireetön.