|
|||
 |
|
||
|
18.10.2009 - 13:55
Tänään kuvasin kirjahyllyni rakkaimmat naiset. Miehethän ovat olleet käsittelyssä aikaisemmin.
Barbara Vine eli Ruth Rendell kirjoittaa koukuttavia psykologisia jännäreitä. Toisin kuin Rendellinä kirjoittaessaan, Vinen kirjoissa ei välttämättä tapahdu rikosta, ei ainakaan perinteistä murhaa, mutta yllin kyllin kaikkea muuta pahaa ja toisinaan satunnaisia hengenlähtöjäkin.
Pidän myös Ruth Rendellin dekkareista, mutta tähän katselmukseen valitsin hänen Vinena kirjoittamansa kirjat. Jostain syystä teoksia ei ole suomennettu Barbara Vinen nimellä, vaan tekijä on Ruth Rendell.
Kerstin Thorvall on ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja, joka aikanaan, julkaistuaan Ehdottomasti kielletty-kirjansa, sai minut kiinnostumaan hänestä. Hänellä on omintakeinen tyyli kuvata naisen maailmaa, kertoa kotiäideistä, jotka vaan katoavat halujensa perään tai naisista, jotka matkustavat yksin etsimässä itseään.
Anne Tylerin kirjat kärsivät suomentamisesta. Pari hänen kirjaansa olen lukenut suomeksi, mutta mielestäni Tylerin verbaliikka, ironia ja musta huumori eivät välity samalla tavalla suomennoksesta kuin alkuperäistekstistä. Tyler kirjoittaa näennäisesti tavallisista ihmisistä, asettaa henkilönsä suurennuslasin alle, ja näin tavallisesta kuoriutuu jotain todella tavatonta. Ihmisten eriskummallisuudet, tavat ja tottumukset ruoditaan Tylerin riemullisessa käsittelyssä, ja Tyleria lukiessa tajuaa sen, että jokainen meistä on todellakin aika outo.
Kunhan vaan katsotaan oikeasta näkökulmasta.
Sylvia Plathin Bell Jar iski aikanaan jonnekin pallean alle, enkä kirjan luettuani ollut pitkään aikaan oma itseni. Olenko vieläkään, siitäkään en ole varma, mutta Lasikellon jälkeen tartuin Plathin runoihin ja tunsin löytäneeni kadonneen puoliskoni.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
Ruth Rendell on tuttu, Vine -teokset eivät niinkään vaikka ovatkin nyt suomennettuina Rendeleitä.
Kerstin Thorvallilta tunnen vain tuon Ehdottomasti kielletty -teoksen, en muuta. Ehkäpä pitäisi tutustua...?
Anne Tyleriltä olen lukenut yhden: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa ja en jotenkin päässyt sisälle hänen maailmaansa. Ja syynä saattoi siis olla suomennos...
Sylvia Plath on hyvä, ollut tärkeä myös minulle, mutta en jaksa lukea häntä aina ollenkaan. Aina ei sellaista raskautta kestä.
Voihan se olla, Hirlii, ettei se Tylerin suomennos ole huono, ehkä se ei vaan muuten iskenyt sinuun.
Thorvallia kyllä suosittelen.
Isopeikko, minä en ole ihan varma, onko välttämätöntä lukea kirjoja, mutta ei kerrota siitä kenellekään.
Rendelliltä aloin joskus jotain kirjaa lukea, mutta kivasta ideasta huolimatta ei oikein jaksanut vetää mukaansa (siinä oli neuroottinen mies joka terapoi itseään menemällä aika-ajoin hakkaamaan kellarissa nukkea...ja sitten joku toinen saman talon vuokralainen joka huomasi tämän...)
Thorvallia ja Plathia en ole lukenut, jälkimmäinen on toki nimenä tuttu.
hdcanis, kuulostaa ihan terveelliseltä hakata nukkea, eikä naapureita...
Varmaan, kun lukee ainoastaan suomennoksia, niin asia ei haittaa, Tuima. Luin pari ensin suomeksi, sitten ostin englanninkielisen ja siirryin niihin.
Tilasin muuten juuri tuon Plathin Bell Jarin Amazonista - sieltä saa kirjoja useimmiten ilman postikuluja (täällä tosin Royal Mail on lakossa) ja tooosi halvalla!
Sinä olet varsinaisen kirjaparatiisin äärellä siellä Lontossa, Elegia, KATEEKSI KÄY JA PALJON!!!!
Ok, tai ainakin hyllytettynä on.
Joo, Pena, kaikkea tulee luettua :)
Muuttuko mun näyttö jotenkin suhruiseksi vai miksi tämä tuntuu jotenkin likaiselta sivulta?:-)
Heh, vai likainen sivu. Tausta ei ole puhtaan valkoinen, vaan siinä on ikään kuin mustejälkiä niin kuin sanomalehdessä, chrome3d.
Sylvian tulkinta on niin vahva, että väreet kulkevat selässä, Kutis.