|
|||
 |
|
||
|
09.03.2009 - 13:23
Kirjahyllystä löytyy parin metrin pätkä erilaisia laulukirjoja ja nuotteja. Voisi luulla siis, että laulan tai soitan kaiken aikaa. No, en.
Joskus vaan.
Olavi Pesosen Laulukirja (OY Valistus) on painettu vuonna 1966 ja kirjan ensimmäinen laulu on Kotini. Tiedän paikan armahan jne, muistattehan?
Sonninen, Räisänen ja Naukkarinen ovat toimittaneet Laulan ja soitan-kirjan oppikouluja varten (Otava, 1968). Kirja alkaa Maamme-laululla.
Eri ammattiliitot julkaisivat aikanaan, ehkä vieläkin, laulukirjoja, tässä pari niistä: Veturimiesten Liiton kirja on vuodelta 1970 ja Vakuutusväen liiton kirja on vuodelta 1983. Molemmat kirjat alkavat Merikannon Työväen marssilla.
Kouluaikojen laulukokeista minulla ei ole ikäviä muistoja, olen aina pitänyt laulamisesta. Hmm, yksi trauma siis vähemmän! Hienoa.
|
Kirjoittaja
 susu Valokuvia, lyhyitä tarinoita Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
|
||
Laulukirjoja ei ole ihan noin monta mutta kylla niita on silti muutama siunaantunut, ja muutama lisaa kelpaisi kylla.
Laulukokeet hirvitti ja numeroni vaihtelivat 5 - 9 välillä, riippuen siitä miten aina asennoiduin niihin. Eihän sitä nyt voinut aina pelleilemättä olla : )
Vitosen sain laulusta, jonka nimeä en muista, mutta kertosäe menee jotenkin näin, että hura huh hah hei, täällä Mannakorvenmailla, täällä paljon on tiputettu pontikkaa.
Koulussakin ope valitsi aina mut kaverini kanssa soolo-osuuksiin esityksissä.
Ja koulutaksissa laulettiin tämän kaverin kanssa taksikuskille. Eivätkä iskä ja äiti tarvinneet autoradiota :)
Tykkään laulamisesta vieläkin. Ihan omaksi ilokseni.
Mulla on kanssa yksi tommonen Me laulamme-kirjanen. Sain sen lapsena tädiltäni. Samoin vanhempieni luota löytyy joku Laulan ja soitan-kirja.
Aikoinaan ajattelin myös, että mies jonka otan täytyy olla musikaalinen. Ja niin onkin - soittaa kitaraa ja laulaa. Niitten koko suku on laulanut ja soittanut aina ja joka paikassa :)
O-sole-miooooooooo!
Lauloin musiikkikuioron pääsykokeissa Jänis istuu maassa ihan poskelleen, kun niin jännitti, mutta pääsin silti!?
Ope polki urkuharmoonia ja sitten laulettiin taas. Nykyajan lapset laulavat vaikka mitä kivaa..
Meillä on laulukirjoja metreittäin ja muita nuotteja kaapit pullollaan.
Laulu on aina kuulunut elämääni ja perheeni elämään.
Ei ole elämää ilman musiikkia.
Minulla ei ole traumaa, vaikka kun halusin joihinkin kilpailuihin laulamaan, niin opettaja ehdotti, että lausuisin. Minä lausuin ja sain palkinnonkin. Mutta minulla on hieno laulunääni täällä sisällä, kurkku vain pilaa sen.
Onnelliset vanhemmat sinulla, Iiris, kun säästivät autoradion hinnan! Laulavat lapset ovat ilo:) Ja toivemieskin löytyi näköjään.
Kimmeli, nykyajan laulukirjoissahan on vaikka mitä lauluja, iskelmiä, poppia, rokkia -ei vaan omana aikana :(
Lepis, hus, hus, siitä soittotunneille mars!
Obeesia, sellaisen kuvan olen saanut sinusta ja perheestäsi, se on hienoa.
Heh, Uuna, vai pilaa kurkku sen:) No, kurkku on vain hidaste, ei este.
Sinä olet ollut varsinainen lahjakkuus!
Kansakoulu aikana minulla oli pari vuotta opettajana liikunnallinen musiikkimies nimeltään Mauno Nevala ja jo niiltä ajoilta tuli tutuksi mm. Smetanan Moldau.
Laulujen sanat ja niiden runous ovat minua kiehtoneet läpi elämän, mutta senhän sinä taidat jo tietääkin. ;-)
Juu, tiedän :)
Olen aina ollut innokas laulaja, ainoat esityksiäni arvostavat ovt olleet alle kouluikäisiä.
Minä lauloin lapsille iltaisin tuota Pesosta läpi, ihan kaikki laulut.
Mitä vaikeampi laulu ja omaperäisempi sovitus sen hauskempaa kuulijoilla oli.
Koulussa piti laulaa luokan edessä. Muistan aina miten innoissani vedin lapsoset ketterät kotihaasta...
Opettaja totesi että oli ainakin tarpeeksi haasteellinen valinta.
Taisi sitten ola ainut vuosi kun sain 8, muuten oli 6 tai 7 laulunumerona.
Se ilo on kyllä tapettu monilta.
Omaperäiset sovitukset ovat parhaimpia, Mk!
Ääntä ei ollut ja sen perusteellahan ne numerot kokeissa annettiin. No eihän minulla nyt ollut kunnon sävelkorvaakaan, mutta ei ollut oikeastaan opettajillakaan. Sellaisetkin sai hyviä numeroita joilla oli hyvää ääni mutta sävel meni pieleen.
Pienenä yksityiskohtana muistan kun yksi kaveri lauloi "tiedän paikan kamalan. Koulun hammashoitolan...." ja sai kokeesta täyden kympin. Kaverilla oli tosiaan hyvä ääni, sävelkorva ja pokkaa. ;))
Muuten olen erittäin epämusikaalinen ja laulunkokeet kaikkien kuullen olivat hirvitys ja jännitys kauan etukäteen. Yritin aina opetella jonkin yksinkertaisen laulun ja selvitä siitä mahdollisimman vähin vaurioin8)
Kamala ope, HPY! Höh, ihme porukkaa nuo jotkut opettajat.
Hirvitys ja jännitys, Inkivääri, siinä kai ne päällimmäiset tunteet monilla.
Heh, KooTee, et uskoisi, jos näkisit. Veikkaisin, että jotain 30 metriä hyllyjä kaiken kaikkiaan. Tai enemmän.
Onneksi en laulamiskammoa saanut, vaikkei siitä kyllä ammattiakaan tullut.
Olen laulanut lapsille aina, vieläkin joskus iltasatuna vaikka ovat jo 13 ja 15.
Saunassa (Suomessa) minulla on kontaktoituna Tiernapojat, joita laulan ympäri vuoden. Isosiskoni kanssa saunoessa varsinkin.
Tervehdys magnolioiden keskeltä!
Pikkusiskoni ja -veljeni lauloivat sitten tuota Laulan ja soitan – se olikin jo monta astetta modernimpaa musiikinopiskelua. Heillä eivät musiikkitunnit enää noudattaneet kaavaa virsi, rippisanat, isänmaallinen laulu, saarna, mahdollisesti kansanlaulu, loppusanat ;)
Ah niitä aikoja! (Se oli siis tuota radikaalia 60-lukua.)
Se oli kyllä kamalaa,ei taida nuo laulukokeet enää nykyisin kuulua opetusohjelmaan?
Luulen, että nykyään ei ole laulukokeita, mutta ihan varma en ole.