En liene ainoa, jonka kirjahyllystä löytyy lukemattomia keittokirjoja. Jostain syystä keittokirjojen esteettisyys hivelee, ja se riittää syyksi ostaa uusia kirjoja. En todellakaan koskaan kuvittele kokkaavani jotain noista kirjoista. Selaan kirjat, katson kuvat, mutta en lue ohjeita ja sitten laitan kirjat hyllyyn, lukemattomien muiden seuraksi. 

Mikäänhän ei kai estäisi kokeilemasta tämän Japanese Cookeryn (Jon Spayde: Japanese Cookery, Ward Lock Limited 1988) ohjeita, sillä olen hulluna japanilaiseen ruokaan. Toisaalta, susheja saa paljon pienemmällä vaivalla ravintolasta. Kotona voi syödä kevyesti graavattua lohta, kastaa herkkupala wasabilla höystettyyn soijakastikkeeseen. Riittävän japanilaista minulle ja uskomattoman hyvää. Misokeittoa vielä höysteeksi.

Pidän ruuanlaitosta, mutta ruokareseptejä en käytä kuin leipoessa. Kuitenkin tuolta hyllyistä löytyy parikymmentä keittokirjaa, niin maailman kuin kotimaan herkkuja. Cross Kitchen tarjottimella.

Ehkä innottomuuteni käyttää ruokaohjeita juontaa alkunsa koulun kotitaloustunneilta ja ensimmäisestä keittokirjasta (Väänänen-Sarri: Kotitalouden oppikirja, WSOY 1971), johon tutustuin. Koksänopettajan ja minun välisellä kemialla lienee myös syynsä. Onko teitä uhattu ehdoilla kotitaloudessa?

Tänään herkuttelemme italialaisittain. Spaghetti con Machinata, parmesanlastujen kera. Eli jauhelihakastiketta ja spagettia. Nam.